Linnoitustöiden käynnistymistä hidasti pula kaikesta. Koneita, työ-välineitä, rakennustarvikkeita ja kuljetuskalustoa oli niukasti ja vaik-ka työvoimaa oli saatavilla, rakennusalan johtajista ja ammatti-miehistä oli pula. Linnoituskohteiden sijainnin vuoksi ensin oli myös rakennettava teitä ja majoitustiloja. Linnoittamista haittasivat myös suunnittelun ja rakentamisen päällekkäisyys, suunnitelmien kesken-eräisyys, muutokset ja organisaation suuruus. Kantalinnoittamisessa kestolaitteet, mm. teräsbetonikorsut ja tunnelit, rakennettiin ammatti-taidolla ja koneilla kestävistä materiaaleista, kuten betonista ja teräk-sestä. Sen sijaan kenttälinnoittamisessa käytettiin pääasiassa linnoi-tusalueelta löydettäviä materiaaleja sekä käsityökaluja rakennettaessa kenttälaitteita, esim. taisteluhautoja ja piikkilankaesteitä. Tukena työs-kenteli Lotta Svärd –järjestö vastaten mm. muonituksesta ja lottien lukumäärä oli suurimmillaan noin 2000. Viimeisten ruotsalaisten läh-tiessä syyskuussa 1940 takaisin kotimaahansa, SAK:n työmaat luovu-tettiin Suomelle.

 

Linnoittaminen aloitettiin suunnitelman mukaisesti etelästä; Suomen-lahdelta Lappeenrantaan rakennettiin kesto- ja kenttälaitteista yhte-näinen puolustuslinja. Linja ulottui myös merelle, jonne rakennettiin neljä kestolaitetta Suomenlahden saareen Virolahden edustalle. Tämän pääpuolustuslinjan taakse rakennettiin taempi puolustuslinja, Hamina-Taavetin linja, suojelemaan pääkaupunkia ja teollisuuslaitoksia. Lin-noitustyömaat pyrittiin sähköistämään ja koneellistamaan. Tämä näkyi keväällä 1941: tuolloin yhden kuukauden aikana valettiin yli 50 kor-sua, pystytettiin 20 kilometriä kiviestettä ja louhittiin 10 kilometriä taisteluhautaa eli linnoitettiin enemmän kuin 20 vuoden aikana yh-teensä. Kesäkuun 1. päivään 1941 mennessä betonisia tai kalliora-kenteisia kestolaitteita oli valmiina 351, rakenteilla oli 304 ja valmiiksi suunniteltuina 504. Tuolloin taistelu- ja yhteyshautoja oli valmiina noin 150 kilometriä, rakenteilla 74 kilometriä ja suunniteltuna hieman alle 120 kilometriä. Panssariesteitä oli valmiina lähes 200 kilometriä, rakenteilla noin 120 kilometriä ja suunniteltuna hieman yli 100 kilo-metriä. Kun jatkosota alkoi kesäkuun 25. päivä 1941, puolustuslinjan rakentaminen keskeytyi. Mitä pohjoisemmaksi mentiin, sitä pahemmin työt jäivät kesken; puolustuslinjalle oli tehty usean vuoden raken-nusohjelma aina vuoteen 1943 saakka ja sen rakentaminen oli siis aloitettu etelästä.

 

 

Lähteet

Björklund, Erik 2007: Kohti Salpalinjaa.

Oinonen, Armi & Tolmunen, Arvo 2005: Matka Salpalinjalle.