top of page

KERIMÄKI-RAIKUU

pikkuvihasta jatkosodan Salpalinjaan

Kuva: Tea Honkanen

Mielenkiintoinen yksityiskohta Raikuun rakenteissa ovat Salpalinjalle harvinaiset kivimuurit. Kanavan laidalla tällaista 3 metrin korkuista ja levyistä muuria on noin 1,5 kilometriä. Raikuun lisäksi sitä on rakennettu Salpalinjaan ainakin Punkaharjun Piojärvellä ja Puhakalla.

Raikuun alue on ollut vuosisatojen ajan strategisesti tärkeä. Yksi varhaisimmista puolustusvarustuksiin liittyvistä maininnoista on Venäjän tsaarin valitus vuodelta 1546, kun hän kertoi ruotsalaisten hakanneen metsää ”venäläisten maalla Orivedellä ja Virtasalmessa”. Paikoista jälkimmäinen tarkoittanee Raikuun Virtasalmea, jonka paikannimetkin Vartiosaari, Linnansaari ja Linnansalmi (nyk. Lintusaari ja Lintusalmi) viittaavat jonkinlaisen etuvartioaseman olemassaoloon. Kannaksen poikki kaivettiin kanava jo 1700-luvulla; näin alueella voitiin valvoa Oriveden ja Puruveden välistä kulkureittiä. Pikkuvihan aikaan vuosina 1741–1742 Raikuussa on ollut etuvartioasema sekä vuosina 1788–1790 käydyn Kustaa III:n sodan aikainen patteri. Ensimmäisen maailmansodan (1914–1918) aikana venäläiset linnoittivat Raikuunkanavan itärannan harjannetta pelätessään Saksan hyökkäävän Suomen kautta Pietariin.

 

Raikuu ja Kesälahden puolella oleva Villala linnoitettiin erittäin vahvasti välirauhan aikana 1940–1941 sekä jatkosodan aikaan kesällä 1944. Ensimmäinen tämän suunnan etuasema oli tosin rakennettu jo talvisodan aikana Villalan kylään. Talvisodan jälkeen III Armeijakunta piti järvikannaksen linnoittamista hyvin tärkeänä; lokakuussa 1940 tekeillä oli viisi teräsbetonikorsua. Kaiken kaikkiaan Raikuun pääasemaan kanavan varrelle rakennettiin kuusi teräsbetonikorsua, joiden ympäristössä on kenttälinnoitettuja taisteluhautoja asemineen ja panssarivaunun kiviesteitä. Lisäksi pääaseman alueella on konekivääripesäkkeitä, tulenjohtopaikkoja, tykkiasemia, taistelu- ja yhdyshautaverkosto sekä yksi luola. Raikuussa puolustuksen rungon muodosti konekiväärien sivustatuliverkko, ja lisäksi panssarintorjuntatykkejä sijoitettiin betonisiin korsuihin vesistön reunoille. Vuoden 1944 alkupuolella kenraaliluutnantti Hägglund totesi, että hyvin varustetun pääaseman kestolaitteiden tuliverkosto oli käytännöllisesti katsoen täydellinen.

 

Kaiken kaikkiaan Raikuu on poikkeuksellinen sekä laaja-alainen kulttuuri- ja sotahistoriallinen kokonaisuus, jossa eri vuosisadat kohtaavat. Satoja vuosia vanha tie ja kanava luovat idyllisen maiseman, johon maailmansotien aika on jättänyt merkkinsä.

 

 

Lähde

Oinonen, Armi & Tolmunen, Arvo 2005: Matka Salpalinjalle.

© 2014 by Tea Honkanen. Proudly created with Wix.com

bottom of page