Talvisodan päättyessä 13.3.1940 Moskovan rauhaan (puhekielessä kutsutaan myös välirauhaksi) Suomi oli saavuttanut torjuntavoiton ja säilyttänyt itse-näisyytensä. Suomi kuitenkin joutui luovuttamaan itärajan puolustukselle tärkeitä maastoja Neuvostoliitolle, kun Laatokan etelä- ja pohjoispuolella raja siirtyi tuntuvasti lännemmäksi. Sodanuhka oli rauhan solmimisesta huoli-matta konkreettinen ja ylipäällikkö, sotamarsalkka, C.G.E. Mannerheim sekä Suomen sodanjohto päättivät jo maaliskuussa 1940 uuden rajan linnoit-tamisesta. Linnoitteiden teknillinen, taktinen ja maastosuunnittelu käynnis-tettiin huhtikuussa majuri, pian kenraaliluutnantiksi ylennetyn, E.F. Hanelin johdolla. Suunnitelma valmistui toukokuun 8.päivä, ylipäällikkö hyväksyi sen 11.5.1940 ja tämän jälkeen se esiteltiin keskeisille ministereille varojen sekä hallinnollisten päätösten saamiseksi. Suunnitelman painopistealue oli pääpuo-lustuslinja, Virolahti – Luumäki linja. Muita päälinjoja oli Kivijärvi – Saimaa- Pielinen järvialueen linnoitus sekä Hangon suunnan linnoitus. Suunnitel-massa määritettiin kenttä- ja kantalinnoitusten paikat sekä viivytys- ja etu-vartioasemat. Tavoitteena oli saada pää- ja etuasemien tärkeimmät linnoitteet valmiiksi vuoden 1940 aikana ja jatkaa linnoitusta vuosina 1941-42 täyden-tämällä edellisiä sekä linnoittamalla taempia puolustus- ja sulkulinjoja.

 

 

Linnoittamistyötä johti kenraaliluutnantti Hanell ja hänen Linnoitustoimis-tonsa. Maavoimien Linnoitustoimisto koostui eri alojen asiantuntijoista kasvaen ja muuttaen kokoonpanoaan tarpeen mukaan. Lisäksi valtioneuvosto asetti linnoitustöiden johdon tueksi Linnoitusasian toimikunnan. Kenttä-armeijan esikunnat ja joukot osallistuivat työhön kenttälinnoittamisella ja linnoitteiden taktisella suunnittelulla, teknisesti vaativampaa kantalinnoit-tamista varten perustettiin työpiirit ja rakennustyöryhmät. Enimmillään työpiirejä oli 15 ja työryhmiä 60. Rakennustyömaiden vahvuus oli suu-rimmillaan maaliskuussa 1941, jolloin töistä vastasi noin 35 000 miestä. Mu-kana linnoitustöiden alkuvaiheissa olivat myös SAK ja pieni joukko norja-laisia.

 

 

 

 

 

 

Lähteet

Björklund, Eric 2007: Kohti Salpalinjaa.

Oinonen, Armi & Tolmunen, Arvo 2005: Matka Salpalinjalle.