Linnoitusketju Salpalinja (myös Suomen Salpa tai Salpa-asema) myötäilee Suomen itärajaa Suomenlahdelta Savukoskelle saakka ja sieltä kenttälinnoitettuna aina Jäämerelle asti. Massiivinen noin 1200 kilometrin pituinen puolustuslinja rakennettiin pääosin talvisodan jälkeen, Suomen ja Neuvostoliiton välisen Moskovan rauhan aikana 1940–1941. Linnoittamistöitä johti kenraaliluutnantti E. F. Hanell ja hänen Linnoitustoimistonsa. Ottaen huomioon samanaikaisen linnoittamisen taistelualueilla sekä jälleenrakennustyöt, linnoitusketjun rakentaminen oli valtava ponnistus maallemme. Linnoittaminen lisäsi kansamme tahtoa puolustaa maatamme ja Salpalinja on konkreettinen muistomerkki ponnistuksista itsenäisyytemme säilyttämiseksi. Salpalinja kuuluu vahvimpiin toisen maailmansodan aikaisiin puolustusasemiin ja on edelleen itsenäisen Suomen mittavin rakennustyö.

 

Itärajan puolustuksesta ja linnoittamisesta vastasi viisi armeija-kuntaa, joiden alueilla toimivat numeroidut, siviileistä kootut työpiirit ja niiden alaiset työryhmät; lisäksi linnoitustyömailla työskenteli rakennusurakoitsijoita. Siviilityövoimalla teetettiin kantalinnoittamiseen liittyvät ammattitaitoa vaativat tehtävät, kuten panssariestekivien louhinta, kuljetus ja pystytys sekä teräsbetonikorsujen, taistelupesäkkeiden ja kalliotunneleiden rakentaminen. Kenttälinnoittamisesta, esimerkiksi piikkilanka-esteiden, taistelu- ja yhdyshautojen, ampumapesäkkeiden ja miehistökorsujen rakentamisesta sekä ampuma-alan raivauk-sesta vastasivat varusmiehet ja rauhan ajan joukko-osastot. Rakennustyömaiden vahvuus oli suurimmillaan keväällä 1941, jolloin linnoitustöissä urakoi enimmillään 35 000 miestä ja 2000 lottaa.

 

Salpalinjaa ei ehditty rakentaa valmiiksi linnoitusketjuksi voimavarojen rajallisuuden ja jatkosodan syttymisen vuoksi kesäkuussa 1941; lisäksi sen vahvistaminen jäi osittain keskeneräiseksi sodan loppuessa syyskuussa 1944. Sodan päätyttyä liittoutuneiden valvontakomissio määräsi Salpalinjan aseistuksen purettavaksi. Linja piti tehdä taistelukyvyttömäksi, mutta sen rakenteita ei kuitenkaan tuhottu. Vaikka jatkosodan taistelut eivät koskaan yltäneet Salpalinjalle asti, on arvioitu, että puolustuslinja oli osaltaan vaikuttamassa Neuvostoliiton kanssa tehtyihin rauhanehtoihin. Neuvostoliiton johto tiedosti Salpalinjan olevan vaikeasti lyötävissä, ja huomio keskitettiin Saksan nujertamiseen.